Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin

Kulttuuri tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on ihmisen luomaa ja siirtyy ihmiseltä toiselle oppimi-sen kautta.

”Kulttuurishokki” on kärjistetty termi, jolla tarkoitetaan vieraaseen maahan ja vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen aiheuttamaa stressiä, joka voi johtua tästä elämänmuutoksesta. Eri asteista kulttuurista sopeutumista ilmenee aina, kun ihminen vaihtaa paikkaansa tutusta ympäristöstä uuteen (esim. työpaikan vaihto, siirtyminen opiskelijaelämään, siirtyminen opiskelijaelämästä työelämään, jne.).

Oman perheen, ystävien, tuttavien ja tutun ympäristön muodostama turva- ja tukiverkosto jää kotimaahan, ja uusi pitäisi rakentaa uudessa paikassa. Uudessa kulttuurissa monet asiat saattavat näyttää olevan toisin kuin omassa. Yksilö voi etenkin alussa kokea, ettei tule ymmärretyksi, eikä hän itse ymmärrä, miksi asiat eivät suju hänen mielestään oikein.

Vaihtokorkeakoulun opetuskulttuuri on erilainen, ja hallintomalli saattaa olla hyvinkin byro-kraattinen. Kohdemaan (opiskelija-)asuntojen taso ei välttämättä ole yhtä korkeaa luokkaa kuin Pohjoismaissa. Tässä vain muutamia käytännön asioita, jotka voivat olla erilaisia ver-rattuna siihen, mihin vaihdossa oleva on tottunut kotimaassaan. Syvempiä eroavaisuuksia löytyy erilaisista kommunikointitavoista, käyttäytymisestä ja tottumuksista, joiden taustalla ovat kulttuurien väliset erot uskomuksissa, normeissa ja arvoissa. Näiden jälkimmäisten havainnoiminen, niihin tottuminen ja niiden oppiminen on huomattavasti vaikeampaa ja aikaa vaativampaa kuin ensin mainittujen.

On hyvä tietää, että kulttuurinen sopeutuminen on prosessi, jonka kaikki joutuvat käymään läpi, ja johon kannattaa varautua. Kulttuurisen sopeutumisen aiheuttaman stressin oireet ja voimakkuus voivat kuitenkin vaihdella hyvinkin paljon ja niitä voi esiintyä eri aikoina. Oireita voivat olla mm. ajoittainen tai jatkuva väsymyksen tunne, halu olla omassa rauhassa, hajamielisyys, erilaiset pelot (huijatuksi tuleminen, sairastuminen), opiskelumotivaation laskeminen, kohtuuton ärtyminen pienistä vastoinkäymisistä, koti-ikävä, tuttujen asioiden kaipuu, toive olla tekemisissä ”järkevien” ihmisten kanssa, yleinen hylätyksi tulemisen tunne jne.

Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen voidaan kuvata viiden vaiheen kautta:

1. IHASTUS: alkuinnostus; kaikki on uudessa paikassa ihanaa ja kiinnostavaa.Tätä kutsutaan myös turistivaiheeksi, jossa uusi ympäristö koetaan hyvin myönteisenä. Etenkin lyhyempiin opiskelijavaihtoihin lähtevät eivät välttämättä etene vaihtonsa aikana tästä vaiheesta seuraavaan.
2. KRIISI: muutos; monet asiat uudessa kulttuurissa koetaan huonoksi ja ärsyttäväksi, turhautuminen ja ärtymys sekä väsymys tavallista. Toiselta nimeltään ”kulttuurishokin” vaihe.
3. SOPEUTUMINEN: opitaan hyväksymään vieraan kulttuurin erilaisuus ja lakataan näkemästä asioita mustavalkoisena. Vaiheena ”kulttuurisen kielen” oppiminen.
4. TAKAISIN NORMAALIIN: itsensä hyväksyminen osaksi uutta ympäristöä ja sen kult-tuurin syvällinen tuntemus; vieraassa ympäristössä on melkein kuin kotonaan. Tähän vaiheeseen eteneminen voi viedä useamman vuoden.
5. KOTIINPALUU: ”paluun kulttuurishokki”; vaihdossa ollut ei ole enää aivan sama kuin ennen matkaa, ja kotiinpaluu vaatii sopeutumista ”vanhaan ja tuttuun” ympäristöön. Opiskelijavaihdossa olleet saattavat kokea tämän vaiheen jopa voimakkaammin kuin mahdollisen vaihdossa kokemansa ”kulttuurishokin”.

Sopeutumista voidaan ajatella myös sopeutumisen ABC-mallin kautta. Psykologinen so-peutuminen (Affective adaptation) käsittää mm. stressiä helpottavat hallintakeinot ja asen-teet. Sosiokulttuurisella sopeutumisella (Behavioural adaptation) viitataan mm. kulttuurissa selviytymisen kannalta oleellisiin tietoihin ja taitoihin ja niiden hankkimiseen. Tietous (Cognition) prosessista sekä omasta ja toisen taustoista ja mahdollisista eroavaisuuksista niis-sä ovat myös tärkeitä sopeutumisen kannalta.

Ennen matkaan lähtöä kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa kohdemaasta esim. Metropolian kirjastoista, yleisistä kirjastoista, lähetystöistä ja matkailutoimistoista sekä netistä. Kaikki tämä tieto helpottaa sopeutumista uuteen kulttuuriin, mutta se ei poista kulttuurisen sopeutumisen aiheuttaman stressin mahdollisuutta. Uuteen kulttuuriin sopeu-tumisesta aiheutuvaa stressiä voi lievittää eri keinoin:

• On tärkeää tunnistaa sopeutumisprosessi ja sen eri vaiheet; silloin oireisiin voi varau-tua ja suhtautua asian vaatimalla tavalla.
• Kotiinpaluu ei välttämättä ole paras vaihtoehto, vaikka välillä siltä saattaisi tuntua. ”Luovuttaminen” voi masentaa myöhemmin, eivätkä kotona asiat välttämättä parane.
• Omaan kuoreensa ei myöskään kannata käpertyä; ei pidä luoda ”suojakuplaa” ympäril-leen välttämällä kaikkea paikallista; tämä ei auta sopeutumisessa.

VAAN:

• Vieraan kulttuurin ”kulttuurisen kielen” opettelu on ainoa keino. Opettelu lähtee sen tiedostamisesta, että ongelmat johtuvat kulttuurieroista ja siitä johtuvista kommunikaatioongelmista. Tähän auttaa, kun pyrkii tutustumaan paikallisiin ihmisiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin.
• Kannattaa hankkia itselleen jokin harrastus, muodostaa rutiineja, hemmotella itseään silloin tällöin; ei tule unohtaa jo saamiaan hyviä kokemuksia ja kontakteja.
• Avuksi on myös yhteydenpito kotiin päin sekä uusiin ihmisiin, kielen opiskelu, kohde-maan kulttuurin ja sen erilaisuuden hyväksyminen.
• Tulee muistaa, että aina on paikka tai henkilö, jonka puoleen voi kääntyä; ei tarvitse yrittää liikaa.
• ”Paluun kulttuurishokin” iskiessä voi tuntua, että on hankala palata taas arkeen mukavan opiskelijavaihtokauden jälkeen. Tällöin ehkäpä helpottaa, kun saa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden opiskelijoiden kanssa, jotka ovat myös olleet vaihdossa ja näin tietävät, miltä vaihdosta palanneesta saattaa tuntua.

LUOTA ITSEESI JA SIIHEN, ETTÄ PÄRJÄÄT!

”Ympyrä sulkeutuu: Kotiinpaluun jälkeen huokaisee ehkä helpotuksesta muutaman viikon ajan ja ajattelee, miten ihanaa onkaan taas olla Suomessa tuttujen ihmisten parissa. Elämä on jälleen vaivatonta ja helppoa. Voi ottaa lämpimän suihkun milloin tahtoo eikä tarvitse palella sisätiloissa. On jälleen vain yksi tavallinen suomalainen muiden suomalaisten joukossa, ilman että kukaan kiinnittää mitään erikoista huomiota. Jonkin ajan kuluttua, kun elämä on asettunut entisiin uomiinsa, saattaa huomata itsessään oudon kaipuun. Kaipuun uuteen seikkailuun ja janoa uusiin haasteisiin. Silloin löytää itsensä lukemasta jälleen mat-kakirjoja ja esitteitä ja pohtimasta, milloin olisi sopiva ajankohta lähteä uudelleen maailmalle – joko samaan maahan tai uuteen tuntemattomaan kulttuuriin. Toisessa kulttuurissa kohdatut hankaluudet ovat kutistuneet pieniksi ja merkityksettömiksi, ja mieleen ovat jää-neet vain hyvät muistot. Lykkyä tykö: Jos on päässyt näin pitkälle, seuraava kohtaaminen vieraan kulttuurin kanssa sujuu jo ensimmäistä helpommin.” (Aro 1998)

(Lisää tietoa aiheesta ks. Lähteet ja linkit -osio.)